Hyvä puheenjohtaja, liittokokousväki, hyvät ystävät.
Haluan sanoa muutaman sanan työstä ja perheistä. Keskustanuoret hyväksyivät viime vuonna työvoimapoliittisen ohjelmapaperin ja olen itse harmissani siitä ettemme ole vuoden aikana kyenneet nostamaan ohjelmasta muuta kuin perustulon joka meidän agendalla on ollut jo useamman vuosikymmenen. Nyt on aika nostaa ohjelmapaperit pois pöytälaatikosta ja ottaa meille tärkeät asiat esille.
Meidän on tärkeää ottaa esille työelämän muutokset joita tulemme kohtaamaan robotisaation ja muun yhteiskunnallisen mylläyksen aikana. Meidän tulisi ottaa kantaa tulevaisuuden työn vaatimuksiin, missä menee inhimillisyyden raja kun työtä tehostetaan ja paineet kasvavat. Onko tulevaisuuden palkkaus vielä sidoksissa tehtyihin tunteihin vai tulisiko kaikkien alojen palkkatasoa tarkastella työn vaativuutta silmällä pitäen.
Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen pitäisi tulevaisuudessa olla nykyistä joustavampaa. Vanhempien viettämä aika kotona ei saisi olla kiinni lomakaudesta, vaan vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus jäädä kotiin kun lapset sitä tarvitsevat ilman että perheen tulotaso romahtaa.
Lopuksi toivon että valiokunnassa perhepoliittista ohjelmaa käsitellessä, jätämme ajatuksen tasa-arvosta taka-alalle ja käymme perheitä koskevia asioita lasten silmien kautta. Meidän ei tule liikaa määrittää mitä perheet tulevaisuudessa saavat ajallaan tehdä vaan annetaan perheille vapaus kasvaa yhdessä ja tehdä heille tärkeät ratkaisut juuri itse.
Haluan sanoa muutaman sanan työstä ja perheistä. Keskustanuoret hyväksyivät viime vuonna työvoimapoliittisen ohjelmapaperin ja olen itse harmissani siitä ettemme ole vuoden aikana kyenneet nostamaan ohjelmasta muuta kuin perustulon joka meidän agendalla on ollut jo useamman vuosikymmenen. Nyt on aika nostaa ohjelmapaperit pois pöytälaatikosta ja ottaa meille tärkeät asiat esille.
Meidän on tärkeää ottaa esille työelämän muutokset joita tulemme kohtaamaan robotisaation ja muun yhteiskunnallisen mylläyksen aikana. Meidän tulisi ottaa kantaa tulevaisuuden työn vaatimuksiin, missä menee inhimillisyyden raja kun työtä tehostetaan ja paineet kasvavat. Onko tulevaisuuden palkkaus vielä sidoksissa tehtyihin tunteihin vai tulisiko kaikkien alojen palkkatasoa tarkastella työn vaativuutta silmällä pitäen.
Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen pitäisi tulevaisuudessa olla nykyistä joustavampaa. Vanhempien viettämä aika kotona ei saisi olla kiinni lomakaudesta, vaan vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus jäädä kotiin kun lapset sitä tarvitsevat ilman että perheen tulotaso romahtaa.
Lopuksi toivon että valiokunnassa perhepoliittista ohjelmaa käsitellessä, jätämme ajatuksen tasa-arvosta taka-alalle ja käymme perheitä koskevia asioita lasten silmien kautta. Meidän ei tule liikaa määrittää mitä perheet tulevaisuudessa saavat ajallaan tehdä vaan annetaan perheille vapaus kasvaa yhdessä ja tehdä heille tärkeät ratkaisut juuri itse.
Kommentit
Lähetä kommentti