Miten löytää oma paikka vaikuttaa..

Olen viime vuodet tehnyt itsetutkiskelua ja pohtinut asemaani politiikan teossa ja mitkä ovat omat mahdollisuuteni pärjätä vaaleissa tai muissa paikoissa. Innostuin jokseenkin kirjoittamaan tämän tekstin kun luin useiden henkilöiden tarinoita vaikuttaja ja poliitikko uran takaa. En lähde romaania aiheesta kirjoittamaan joskin tekstistä tuli kohtalaisen pitkä mutta haluan jakaa omaa tarinaa ja ajatuksia jotta ehkä joku toinenkin voi yhtyä ajatuksiin ja mahdollisesti innostua vaikuttamisesta. Toivon että voin osaltani lisätä ymmärrystä siitä että vaikuttamistyötä voi tehdä vaikka ei olisikaan se keskeisin politiikko iltalehden sivuilla tai se äänekkäin houhottaja kunnanvaltuustossa, on vain löydettävä ne omat tavat vaikuttaa. Uskon vahvasti että kaikenlaiselle vaikuttamistyölle on nyt ja tulevaisuudessa tilaa.

Mutta itse asiaan.. olen huomannut omaavani niin sanottuja introverttisiä piirteitä. Olen kotoisin niin sanotusti keskeltä korpea, kotipaikkani sijaitsee Tuupovaarassa ja lähin naapuri kilometrin päässä ja lähin lapsiperhe varmaan sitäkin kauempana. Lapsuudessa vuorovaikutusta pääsi opettelemaan sisarusten kanssa mutta ensimmäiset kaverisuhteet muodostin vasta peruskoulussa, olen aina ollut hieman epäsosiaalinen ja en oikein osaa etsiä kavereita itselleni. Alakoulussa kokemani koulukiusaaminen lisäsi myös omaan kuoreen taipumista. Tädin rohkaisut tuolloin kuitenkin auttoivat kiusaajien kohtaamiseen ja koulun kanssa asiaa päästiin vihdoin ratkomaan, tämä on ensimmäinen kokemukseni vaikuttamisesta. Siirryin myöhemmin alakouluni lakkautumisen myötä isompaan kouluun jossa sain uusia kavereita. Onnekseni suureempi koulu tarkoitti koulukiusaamisen loppumista ja sain ensimmäistä kertaa olla omaitseni ilman että jouduin miettimään mitä muut minusta ajattelivat.

Yläkouluaikana löysin itselleni niin sanotun tarkoituksen kun pääsin nuorisovaltustoonvaalien 2006 kautta mukaan Joensuun Nuorisovaltuustoon varajäsenenä. Kosketus nuorisovaltuusto vaikuttamiseen vei mukanaan mutta jo tuona aikana äänien kalastelu tuntui haastelliselta. Olin innokas kirjoittamaan ja pohtimaan suuriakin kysymyksiä ja ennen kaikkea rakastin ja rakastan edelleen perehtymistä asioihin ja syventymistä vaikeiden ongelmakohtien ratkaisuun, mutta koin ja koen edelleen etten saa ääntäni kuuluviin ja jään jossain määrin sivuun ajatusteni ja osaamiseni kanssa.

Lukio aikana päätin että nyt laitan kaiken peliin viimeistä nuorisovaltuustokauttani varten ja kampanjoin julistein ja vahvalla sloganilla "Pidetään huoli meidän asioista!". Pääsin varsinaiseksi jäseneksi, päätin että nyt on aikani tavoitella haaveitani ja hain Nuorisovaltuuston puheenjohtajaksi olin tehnyt valtavasti ajatustyötä ja kirjoittanut omasta mielestäni vaikuttavan puheen kokoukselle. Pinnan alla olin kuitenkin epävarma itsestäni ja pelkäsin että kun useimmat nuvalaiset olivat muodostaneet jo vahvoja kaverisuhteita keskenään ei minun ajatuksillani ollut merkitystä vaan muut äänestäisivät omaa jo ennestään tuttua ystäväänsä. Tämä oli kuitenkin vain omaa kuvitelmaani sillä minut valittiin Nuorisovaltuuston puheenjohtajaksi kaudelle 2011-2012.

Halusin nuorisovaltuusto puheenjohtajuuteni aikana olla vahvasti vaikuttava johtaja joka otti kantaa nuorille merkkitäviin asioihin ja niin puheenjohtajuuteni aikana teimmekin. Kirjoitimme useita kannanottoja ja pyrimme saamaan nuoret mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon entistä vahvemmin jo valmisteluvaiheesa. Koin onnistuneeni tavoitteessani ja uskon että se tarmo jolla teimme vaikuttamista on kantanut tänäkin päivänä niin että nuorille on löytynyt merkittäviä vaikuttamisen paikkoja Joensuun Kaupungissa.

Koitti kuntavaalit 2012 ja liityin puolueeseen, en ollut aiemmin kokenut vastaavanlaista kampanjointia mutta heti kävi selväksi että on pystyttävä juttelemaan useiden äänestäjien kanssa ja näytettävä kaikille oma osaaminen etenkin esiintymisen kautta, eikä nuorena lukiolaisena itselläni ollut varaa mihinkään näkyviin kampanjoihin. Koko vaalikampanjointi oli osaltaan shokki vaikka siihen ehti jo ennakkoon varautua. Ensimmäistä kertaa ehdokkaana olevana olisin tarvinnut enemmän tukea ja vahvemman kampanjatiimin mutta tämänkin ymmärsin aivan liian myöhään. Ensimmäisten kuntavaalien oltua ohi olin aivan poikki ja jouduin useamman kuukauden pohtimaan oikeasti onko minusta politiikkaan ja näin että kaupunginvaltuustot olisivat olleet ainut paikka vaikuttaa.

Aloitin vuoden 2013 alusta Keskustanuorten Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtajana ja myönnettäköön että tuo vuosi oli opettelua ja harmittelin myöhemmin sitä etten ollut tullut toimintaan jo aiemmin ettei olisi tarvinnut opetella käytänteitä samalla kun johdin piiriä. En ollut oman näkemykseni mukaan kovin hyvä puheenjohtaja tuona ensimmäisenä vuonna, olin poikki Nuorisovaltuustourani jälkeen ja huomasin tarvitsevani taukoa. Päätin kuitenkin jatkaa vuoden loppuun ja käytin aikani opettelemaan kuinka nuorisojärjestö todellisuudessa toimii. Olin valmistunut lukiosta syksyllä 2012 ja samalla pohdin omaa tulevaisuuttani ja mitä haluan tehdä.

Hain eri kouluihin mutta en todellakaan tiennyt mihin haluan ja mikään ala ei tuntunut omalta, hain yliopistoon mutta epäonnistuin valintakokeissa. En tiedä mistä syystä loppujen lopuksi hakeuduin opiskelemaan amikseen ravintola-alaa ja pääsin lopulta sisään 7. varapaikalta koska olin jo suorittanut yhden 2. asteen tutkinnon niin ns. aikuispaikkoja oli niukasti tarjolla. Näin jälkikäteen mietittynä en ymmärrä ravintola-alan valintaa sillä en ole ikinä oikein pitänyt itseäni kovin sosiaalisena ja ihmisten kohtaaminen on välillä itselle haastavaa niinpä loogisesti valitsin alan jossa olen kokoajan epämukavuus alueella. Mutta sinne menin ja sillä alalla olin melkein 10 vuotta.

Mutta jos palataan viakuttamiseen... Ensimmäisen puheenjohtajavuoteni jälkeen sain tauon jota olin todella kaivannut. Ehdin tuona aikana pohtia ensimmäistä kertaa minkä tyyppistä vaikuttamistyötä oikeasti haluan tehdä ja onko se puoluemaailma todella se mihin haluan lähteä mukaan ja onko puolueessa paikkaa minunkaltaiselleni ihmiselle. Pääsin mukaan puolueen kunnallisjärjestön toimintaan, jossa toimin välillä hallituksen jäsenenä ja jossain kohtaa sihteerinä, sain kunnallisia luottamustoimia. Toimin samaan aikaan Keskustanuorten Pohjois-Karjalan piirin hallituksessa ja seurasin tiivisti niitä vaikuttamisen kanavia mitä puoluetoiminnalla oli tarjota.

Pohdintojen ja tarvitun tauon jälkeen lähdin ehdolle Keskustanuorten piirin puheenjohtajaksi uudelleen vuodelle 2016. Voitin vaalin arvalla ja nyt olin ensimmäistä kertaa aidosti motivoitunut toimimaan kyseisessä tehtävässä. Laadin suunnitelman omasta toiminnastani puheenjohtajana, olin päättänyt olla puheenjohtajan toimessa kaksi vuotta ja ensimmäisellä kaudella keskittyisin järjestölliseen kehittämiseen ja tekisimme toiminnasta juuri itsemme näköistä ja mielekästä että uusien ihmisten olisi helppo tulla mukaan. 2016 oli minulle ensimmäinen vuosi kun osallistuin Keskustan puoluekokoukseen ja siinä kohtaa ehkä koin että koko tämä aate jossa "seinät ovat leveällä ja katto korkealla" konkretisoitui, se miten niin erilaiset ihmiset ja ajatukset voidaan yhdistää yhden puolueen alle ja yhdessä etsiä ratkaisua kovinkin vaikeisiin asioihin ilman hirveää sotimista oli vaikuttavaa. En ollut ennen nähnyt niin montaa ihmistä kokouksessa ja sekin itsessään oli hyvin mullistava kokemus.

Vuosi 2017 oli tarkoitus olla omistettu politiikalle sillä silloin käytäisi kuntavaalit huhtikuussa ja kun järjestö oli saatu edellisenä vuonna pyörimään ja jäsenhankinta oli onnistunutta niin oli hyvä tehdä juuri sitä mihin yhdistys oli alunperinkin suunniteltu eli vaikuttavan politiikan tekemiseen. Toki itselle tuli toisia ajatuksia samaisena vuonna kun sain esikoiseni elokuussa 2017, mutta onnekseni minulla oli loistava varapuheenjohtaja joka otti hommia haltuun silloin kun minä en kyennyt siihen. Esikoiseni syntymän aikoihin Keskustanuorissa käytiin paljon keskutelua perheistä ja siiten miten perheellistymistä keskustanuorissa tulisi tukea ja se oli tuoreena äitinä rohkaisevaa.

Keskustanuorten liiton tasolla olin mukana työryhmässä tekemässä perhepoliittista linjapaperia ja se oli kokemuksena ikimuistuinen, toki on tullut oltua muissakin ryhmissä tekemässä milloin mitäkin linjaa ja strategiaa mutta tuo työryhmä ja se into jolla sitä paperia luotiin ja pohdittiin aidosti millaista Suomea haluamme perheille, antoi itselle tosi paljon ja herätti suuren halun vaikuttaa asioihin myös puolueen puolella.

Vuonna 2018 toimin Keskustan Pohjois-Karjalan piirin varapuheenjohtajana, olin odottanut tehtävältä paljon sillä olin aiemmin jo istunut piirihallituksen pöydän ympärillä ja ajattelin että varapuheenjohtajan roolissa pääsisin entinstä enemmän vaikuttamaan millaista politiikkaa piiritasolla teemme. Vuosi oli opettavainen mutta jokseenkin koin pettymystä että asioista ei käytykään niin suurta keskustelua sillä tasolla ja koin että toimintaa pitäisi lähteä kehittämään yhä vaikuttavammaksi ja keskustelevammaksi ja että tekisimme uusia poliittisia avauksia alueen asioihin kuten nuorissa olimme tottuneet tekemään. En kuitenkaan päässyt tätä työtä kovin pitkään jatkamaan kun loppuvuodesta kaksoset ilmoittivat tulostaan ja jouduin tämän vuoksi priorisoimaan luottamuspaikkojani ja pois jäänti tuolloin on myöhemmin harmittanut koska itsellä olisi ollut selkeitä ajatuksia toiminnan kehittämiseksi. 

Vuoden 2018 puoluekokous Sotkamossa oli ensimmäinen puoluekokous jossa pidin puheenvuoroja ja tuonne kokouksen olin valmistellut aloitteen joka oli alunperin miun vastuulla tehdä jo vuoden 2014 puoluekokoukseen Turkuun, mutta en muista syitä miksi aloite jäi tuolloin vain ideaksi enkä sitä tuolloin kirjoittanut. Kyseessä oli aloite sijaissynnyttämisen sallimisesta ja se on tänäkin päivänä itselleni ollut se konkreettisin tapa jolla olen vaikuttanut puolueen linjoihin. Aloite oli aluperin menossa ilman yhdytään/ei yhdytä lausetta ja kun esitin että kokous yhtyy aloitteeseen ja sain sille kannatuksen ja  kun muutos kesti äänestyksen muuttui tuo aloite konkreettisesti puolueen linjaksi.  Kaikki työstämäni aloitteet tuon jälkeen eivät ole olleet itselle yhtä muistettavia ja vaikuttavia ja niitä on tullut tuon jälkeen useampi kirjoitettua. Mutta se oli se minun ensimmäinen ja se varmasti on syy miksi se jäi niin hyvin mieleen.

Samaisena syksynä olin lupautunut Keskustanuorten liittokokoukseen liittohallitusehdokkaaksi kaudelle 2019-2020 ja oli hyvin vähästä kiinni etten perunut koko ehdokkuutta kun tuplavauvat ilmoittivat tulostaa ja laskettuaika oli kesäkuussa 2019. Vaalistrategia muuttui ja tavoitteena oli liittohallituksen varapaikka vuodelle 2019 koska matkustaminen ja kokoustaminen ei riskiraskaudessa ja myöhemmin kahden pikkuvauvan kanssa ollut se ideaalein tilanne. Onneksi strategia toimi ja jäin varalle. Perhepoliittinen työ aiemmin ja samana aikana keskustanuorissa mahdollisti loistavasti osallistumiseni liittohallituksen toimintaan tuona kyseisenä vuonna ja pystyin osallistumaan kaksosten kanssa liiton tapahtumiin ja etäyhteydellä pääsin myös mukaan muihin tilaisuuksiin. Taisi jokus olla kaksi n. 3-4kk ikäistä palleroa mukana liittohallituksen kokouksessakin Nurmeksessa elokoulun yhteydessä. Toivon todella että myös tulevaisuudessa Keskustanuoret mahdollistavat samalla tavalla osallistumisen myös muille perheellistyville Keskustanuorille ja puolue ottaisi tästä mallia.

Syksyllä 2019 muutettiin perheen kanssa Kontiolahdelle ja samalla menetin kaikki luottamuspaikkani mitä olin saanut kuntavaalien jälkeen Joensuussa niin kuntatasolla kun puolueen kunnallisjärjestössä. Se muutto oli perheen vuoksi tehty ja vaikka muuttomatka oli alle 10 km se muutti valtavasti sitä vaikuttamisympäristöä mihin olin tottunut ja koin siinä kohtaa jääneeni hyvin yksin ja ilman mahdollisuutta vaikuttaa omaan ympäristöön. Joensuussa olin päässyt vaikuttamaan ja tekemään politiikkaa vaikka en päässyt kaupunginvaltuustoon koska kunnallisjärjestö ja valtuustoryhmä kokoontui aina yhteiskokoukseen ja nuorten edustaja oli kutsuttu paikalle. Nyt uusi kunnallisjärjestö ja uudet toimijat ja toimintatavat piti opetella ja alkoi oman paikan etsiminen kontiolahtelaisesta vaikuttamisesta. Vielä loppuovuoden aikana sitä ei oikein löytynyt niin lähdin viimeisen kerran Keskustanuorten Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtajaksi vuodelle 2020 jotta saisin vaikuttaa jossain koska palo oli edelleen kova, vaikki kotona olikin kolme vaippaikäistä.

Voihan KORONA. En olisi arvannut vuonna 2019 kun suostuin taas puheenjohtajaksi että millaiseen vuoteen olin lupautunut. Alkuvuonna nuorten piirin työntekijä siirtyi toisiin tehtäviin ja halusimme tarkastella toiminnanjohtajan tehtävän kuvaa ja työntekijä tarvetta, niinpä päätimme että tuon alkuvuoden ajan hoidan toiminnanjohtajan tehtävät puheenjohtajuuden rinnalla. Koronan takia järjestely toimi koska olin alkuvuoden vanhempainvapaalla ja sen jälkeen hetken lomautettuna ja pystyin tekemään molemmat roolit yhtäaikaa, opin valtavasti järjestöstä, rahoituksesta ja se oli ensimmäin kerta kun sain kosketuksen politiikkaan ja järjestötoimintaan työnä. Oli haasteellista aikaa keksiä kuinka teemme toimintaa, innostamme vaikuttamiseen ajassa jolloin kaikki olivat erillään toisistaan ja se mikä aiemmin oli vetänyt porukkaa kasaan eli yhteisöllisyys, kuinka se saadaan luotua tuossa ajassa. En usko että siihen kukaan löysi ratkaisua ja sen jäljet näkyy jokaisessa järjestötoiminnassa vieläkin.

Loppuvuodesta 2020 etsimme kiivaasti ehdokkaita vuoden 2021 kuntavaaleihin ja samalla pyrimme nostamaan poliittista vaikuttavuutta joka oli haasteellista kun edelleenkään emme olleet yhdessä samalla tavalla kuin edellisillä kerroilla joilloin toimin puheenjohtajana. Tuo vuosi 2020 on ollut itselle vaikein järjestötoiminnassa ja koin monessa kohtaa jääneeni yksin toiminnan ja politiikan tekemisen kanssa. Ne varmaan olivat tuolloin suurimpia syitä että jäin pois nuorten piirin puheenjohtajuudesta vaikka olin aluperin ajatellut pysyväni tehtävässä kaksi kautta, mutta onnekseni seuraajani tehtävässä oli loistava ja toi uutta intoa koronan runtelemaan järjestöön.

Loppuvuodesta 2020 pääsin enemmän osaksi oman uuden kuntani kunnallisjärjestöä mutta sen toimintakulttuuri erosi tosi vahvasti siitä mihin olin Joensuussa tottunut. Kuntavaalien lähestyessä näin toivoa siinä että pääsin tekemään kuntavaaliohjelmaa ja hoidimme markkinointia yhdessä toisen todella kyvykkään nuoren kanssa joka osaltaan johti tuota valmistelua ja mie olin sitten se henkilö joka tuotti materiaaleja mm somen puolelle. Toki olin jo ennen tuottanut eri sosiaalisen median materiaaleja keskustanuorten piirille mutta tuolloin oli ensimmäinen kerta kun materiaalia piti tuottaa lähestulkoon joka päivä. Samalla olin töissä MSL:lla ja tein freelancerina töitä Keskustan yhdistyksille ja yksittäisille ehdokkaille, kuvasin videoita ja otin valokuvia, tein nettisivuja, opetin somen käyttöä ja tein some profiileja ja sivuja.... ja tein mitä ikinä kukakin tarvitsi, olin samaan aikaan lomautettuna normaalista työstäni junatarjoilijana ja nautin siitä että sain tehdä työtä jossa opin joka päivä jotain uutta ja sain konkreettisesti tehdä asioita yhteisen hyvän eteen, mutta tuolloin jo vakuuttelin itselleni että tämä on harrastus ja tästä ei työtä tule.

Loppukesästä 2021 haettiin toiminnanjohtajan sijaista Keskustan Pohjois-Karjalan piiriin. Alunperin minulla ei ollut mitään mielenkiintoa tehtävää kohtaan ja sain paljon puheluita että miun tulisi tehtävään hakea ja oli tosia vaikea ajatella että hakisin tehtävään ja samalla menettäisin oman rakkaan harrastuksen pariksi vuotta ja se kynnys oli todella korkea. Pienen paineen alla hain tehtävään ja olin valmistautunut ja prepannut itseäni aivan mielettömästi ja kaikki tsemppasivat, mutta en tullut valituksi. Se on ehkä ollut itselle vaikein paikka hyväksyä ja tuntunut todella raskaalta ja suurin syy miksi jäin pois aluevaaleista sekä puoluetyöstä sinä aikana. No siitä ei opittu mitään hain vuotta myöhemmin uudelleen tehtävään enkä tullut valituksi. Siinä kohtaa osasin käsitellä asian aikuismaisemmin enkä jättäynyt pois kaikesta.

Keskustanuorten Pohjois-Karjalan piirin työntekijä lopetti tehtävissää joulukuussa 2021, oltiin sen jälkeen tammikuussa ensimmäisessä piirihallituksen kokouksessa jossa itse toimin varajäsenenä. Pohdimme kokouksessa työntekijän palkkaamista ja sain ajatuksen että voisin hoitaa toiminnanjohtajan tehtäviä sijaisena siihen asti kunnes saamme palkattua uuden. En tässä vaiheessa edes ajatellut että voisin harkita pidempii aikaista työtä nytkin pointti oli tarjota vain  apua. Meidän kenujen porukka oli vaan niin puoleensa vetävä ja kun tuli aika että rekryä olisi käynnistetty annoin suostumukseni toiminnanjohtajan tehtävän jatkumiseen. Oon kokenut että vaikka en tässä tehtävässä varsinaisesti itse voi vaikuttaa (tai toki nyt tänä vuonna voisin vielä jäsenen ominaisuudessa tehdä avauksia) on paljon antoisampaa kannustaa muita vaikuttamaan ja pohtimaan niitä aiheita joita he itse kokevat tärkeiksi ja vaikuttamaan niihin.. ja näin tehdään harrastuksesta ammatti.

Jatkoin samaan aikaan vielä vuoden 2022 loppuun ravintola-alalla mutta tajusin loppuvuodesta että en oikeastaan koe sopivani tarjoilijan työhön enää, jossa työ on melko samanlaista joka päivä. En kokenut että kehittyisin enää työssäni, enkä löytänyt mitään millä saisin lisättyä oman työni vaativuutta ja suoraan sanottuna työ alkoi olla tylsää ja motivaatio hukassa vaikka työkaverit olivat ihania ja heidän kanssa oli hauskaa ja välillä tulee kyllä heitä kaivattua. Työ ravintolassa oli jo pitkään tuntunut raskaalta niin junassa ja myöhemmin kivijalkaravintolassa ja loppuvuodesta 2022 minulle tarjottiin kevään ajaksi lisätunteja puolueen piirin puolelta joten ajattelin sen olevan hyvä oppimistilaisuus ja mahdollisuus vaihtaa alaa pysyvästi kun saa jostain vain alku sysäyksen.

Nyt koen että olen saanut vaikuttaa sopivalla tavalla ja saanut kannustettua ihmisia ajattelemaan myös itse. Tänä vuonna päättyy myös oma vaikuttamisura keskustanuorissa kun niin sanotusti eläköidyn. Sen vuoksi, nyt ajattelin ammattikorkeakoulu opiskelijan osallistua enemmän opiskelijapolitiikkaan ja löytää sieltä vaikuttamisen paikkoja. On edelleenkin paikkoja kunten kuntapolitiikka johon haluaisin päästä vaikuttamaan enemmän mutta se itsessään tällä hetkellä vaatii ainakin toimintakulttuurin muutoksen mitä en yksinään ole kykenevä viemään eteenpäin tai jonkun ihmeen että miun ominaisuuksilla saisin riittävän äänestäjä joukoun taakseni tulevissa kuntavaaleissa.

Tää aika tällä hetkellä innostavalta, kun on taas löydettävä ne paikat jossa vaikuttaa ja mitkä sopii itselle parhaiten. Nyt "aikuisena" on oppinut ne omat rajat vaikuttamisen kanssa, sen ettei kaikessa tarvii olla mukana ja että on oikeasti vapaus valita missä haluaa toimia. Tiedostan nyt että miusta ei varmasti koskaan tuu mitään politiikan superstaraa, se ei oo miun luonteellekkaan sopivaa, enkä sellaisesta edes haaveile. En tiedä pääsenkö koskaan kunnanvaltuustoonkaan mutta sekin on ihan ok kun vaan löytää itselleen ne parhaat tavat vaikuttaa. Niit ei oo välttämättä helppo löytää ja se saattaa vaatia jonkun järjestön toiminnan räjäyttämistä mutta mie ainakin olen valmis siihen, että niitä vaikuttamisen paikkoja pitää tehdä itselleen ja muille jos niitä ei ole tarjolla.

En tiedä lukeeko tätä kukaan koskaan loppuunasti mutta miusta on tärkeää että jokaiselle löytyy se oma sopiva polku vaikuttaa ja tää on miun polku tähän asti ja se varmasti vielä jatkuu... todennäköisesti läpi elämän niin kauan että jossain kohtaa tajuaa lopettaa.. tai sitten ei.